Christoph Seeßelberg
Useimmat länsimaiden nosturiradat on asennettu 1960- ja 1970-luvuilla, joten niiden päivitystarve on valtava. Nosturit eivät häikäise loistollaan, mutta kokonaiset tuotantolinjat voivat pysähtyä, jos ne lakkaavat toimimasta. Yleisin ongelma on puutteelliset liitokset ja pulttien löystyminen.
Olet tunnettu nosturiratojen asiantuntija, ja sinulla on arvostettu ura rakennesuunnittelussa ja teräsrakentamisessa. Minne tämä on vienyt sinut?
Saksan armeijan upseerina opiskelin rakennustekniikkaa Saksan armeijan yliopistossa Münchenissä. Vapaa-ajalla valmistelin opinnäytetyötäni. Armeijan jälkeen valmistuin tekniikan tohtoriksi (Dr.-Ing.) Aachenin RWTH- yliopistosta.
Ensimmäinen työpaikkani oli saksalaisessa ilmailu- ja avaruusalan yritys Dornier, joka oli epätavallinen paikka rakennusinsinöörille. Työskentelin kuitenkin dynaamisten rakenteiden, kuten siltojen ja tuulimyllyjen, kestävyyden ja joustavuuden parissa, ja sitten hurahdin nosturiratoihin. Viimeisten 26 vuoden ajan olen toiminut opettajana ja tutkijana Münchenin ammattikorkeakoulussa, kirjoittanut kirjoja ja neuvonut yksityisyrityksiä nosturiratojen suhteen.
Mikä nosturiradoissa on niin kiehtovaa? Ensisilmäyksellä ne eivät näytä huipputason tekniikalta.
Aivan oikein. Ensi näkemältä nosturiradat ovat melko tylsiä eivätkä mitenkään puoleensavetäviä. Ne ovat periaatteessa yhden, kahden tai useamman kentän yli kulkevia teräspalkkeja. Mutta lähemmin tarkasteltuna niissä on paljon kiehtovaa. Kyse on kriittisestä infrastruktuurista sekä pitkäaikaisen turvallisuuden ja kestävyyden varmistamisesta.
Neuvoin äskettäin saksalaista raskaan teollisuuden yritystä. He kertoivat tekevänsä miljoona euroa tappioita joka päivä nosturiradan ollessa poissa käytöstä, ja heidän täytyi pitää se toiminnassa investoidessaan samalla uusiin nostureihin. Löysimme keinon pitää nosturi käynnissä käyttämällä mini-invasiivista osien vaihtoa. Se oli jännittävä projekti.
Tämä on vain yksi esimerkki nosturiratojen tärkeydestä lähes kaikille teollisuudenaloille. Raskaiden komponenttien nostaminen on olennaisen tärkeää niin raskaassa teollisuudessa, kuten terästuotannossa, sekä autojen kokoonpanossa ja kevyessä mekaanisessa teollisuudessa.
Sitä voisi verrata valtimoon. Kun se on tukossa, tuotanto hajoaa. Jos näin tapahtuu masuunissa, tilanne on katastrofi. Tämä on yksi aliarvioiduimmista vaaroista monilla aloilla – kukaan ei ole kiinnostunut niin kauan kuin ne toimivat.
Monet asennukset ympäri maailmaa vanhenevat. Kuinka vakava tämä ongelma on?
Saksassa yli 50 prosenttia nosturiradoista asennettiin 1950-, 1960- tai 1970-luvulla. Tähän mennessä ne ovat ylittäneet noin 25 vuoden teknisen käyttöikänsä jo aikoja sitten ja tarvitsevat säännöllistä kunnossapitoa ja päivittämistä. Mutta pitäisikö ne vaihtaa, vai onko niitä mahdollista pitää vielä muutama vuosi vaihtamista suunniteltaessa?
Täytyy ottaa huomioon, että ala on muuttunut paljon. Nostokuormat ovat yhä painavampia. Ennen vuotta 1980 laaditut tekniset normit eivät ole enää riittäviä. Se on todellinen ongelma. Mutta en sanoisi sitä aikapommiksi, koska siihen on olemassa ratkaisuja.
Mitkä ovat tärkeimmät puutteet?
Kaikissa yli 25–30 vuotta vanhoissa nosturiradoissa on vikoja. Suurimmat ongelmat ovat murtumat teräsrakenteissa ja löystyneet pultit tai jopa tyhjät pultinreiät. Säännöllisissä tarkastuksissa yleisin ongelma ovat liitosten ja pulttien ongelmat. Kokemukseni mukaan niiden osuus raportoiduista vioista on 80 prosenttia. Ne ovat siis merkittävä ongelma.
Valitettavasti tarkastuksia säätelevä saksalainen normi VDI 6200 ei ole kovin tunnettu, eikä sitä sovelleta johdonmukaisesti. Ilman normia ongelmat saattavat paisua siihen mittaan, että osia alkaa pudota, ja ne aiheuttavat vakavia tapaturmia.
Mikä on mielestäsi paras ratkaisu liitosten kiinnittämiseen?
Esikuormitettujen pulttien kohdalla on varmistettava, että ne eivät menetä esikuormitusta. Tämä onnistuu täydellisesti Nord-Lockin kiilalukittuvilla aluslevyillä. Mutta valitettavasti saan lähes päivittäin ehdotuksia lukko- tai PAL-muttereista, jotka ovat täysin epäsopivia ratkaisuja. Tämä johtuu siitä, että monet rakennusinsinöörit eivät tunne dynaamista kuormitusta.
Nosturit tuottavat kuitenkin aina dynaamisen kuormituksen, jolloin täydellinenkin esikuormitus häviää ajan myötä. Tämä tapahtuu hämmästyttävän nopeasti. Jopa minä järkytyin, kun Nord-Lock esitteli erilaisia lukitusratkaisuja Münchenin ammattikorkeakoulussa. Lukko- ja PAL-mutterit löystyivät muutamassa sekunnissa altistuessaan tärinälle. Vain kiilalukittuvat aluslevyt pysyivät kireällä.
Näetkö merkittäviä kehityssuuntia nosturiratojen tulevaisuudessa?
Odotan muutoksia nostureiden sähköisiin ohjausjärjestelmiin, mikä mahdollistaa eri kuormitusten mukauttamisen nosturiratojen eri osiin. Tämä mahdollistaisi vanhojen nosturiratojen käytön pidemmän ajan. Toinen suuntaus on siirtyminen S235-teräksestä S355-teräkseen. Suuntauksena on myös käyttää palkeissa leveämpiä laippaprofiileja parantamassa vakautta.
Mikä on mielestäsi insinöörien rooli tulevaisuudessa?
Insinöörit keskittyvät yleensä puhtaasti teknisiin asioihin kysymättä, mitä ne tarkoittavat yhteiskunnalle. Meidän täytyy tarkastella laajemmin ja ajatella uudella tavalla. Esimerkiksi Münchenin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden on opiskeltava vähintään kahta ainetta, jotka eivät liity insinööriaiheisiin. Joskus tätä pidetään tarpeettomana, mutta insinööreinä meidän täytyy olla herkempiä ja ottaa enemmän vastuuta.